Rajatolppien metsästys + kauhistus

Tänään oltiin tontilla useampi tunti. Mukana oli myös maanmittauslaitoksen mies ja yhdet naapurit. Maaliskuinen, nyt 2.5kk oli mukana kantoliinassa. Maanmittauslaitoksen miehen kanssa kävimme etsimässä kadonneita rajatolppia, jotka onneksi kaikki löytyivät. Tai kaikki paitsi yksi, mutta se on kauimmaisessa kulmassa eikä tällä hetlellä ole niin tärkeä.

Naapurit olivat siis ne, joiden maiden läpi meidän rasitetie kulkee. Tai siis heidän maansa rajallahan se on oikeasti. Heidän kanssa käytiin läpi se tien paikka ja mietittiin mitä tehdään tien alta kaadettaville puille (haluavat takkapuiksi).

Kun naapurit ja maanmittauslaitoksen mies olivat lähteneet, hengasimme vielä hetken Riimun kanssa tontilla. Tai työmaaksihan sitä pitää alkaa kohta kutsua! Mittailimme talonpaikkaa ja siirsimme sitä hieman alaspäin tontilla, jottei tarvi niin paljoa louhia. Näin neuvoi vastaava mestarikin tekemään.

Asemapiirrosta pitää siis hieman korjata vielä. Muuten alkaa paperit lupaa varten olla kasassa. Ehkä ensi viikolla lupa-asiat ovat jo kunnantoimistolla!

Sitä metsää katsellessa tuli kyllä hieman epäuskoinen olo. Muita taloblogeja luettuani tiedän että se on varmaan aika yleinen fiilis tässä vaiheessa. Voiko tuossä metsässä oikeasti joskus olla meidän talo ja piha?

Seuraavana tässä hankkeessa on lupahakemuksen jättäminen. Heti kun se saadaan (tai mahdollisuuksien mukaan jo kun se on käsittelyssä) päästään kaatamaan puita (ja risusavottaan), tekemään tietä ja aloittamaan maansiirtotöitä. Riimulla on vähän turhat luulot itsestään metsämiehen ja hän uskoo homman hoituvan nopeasti, kun taas mun mielestä siihen hommaan pitää varata aikaa ja voimia tosi paljon. Siinä on kuitenkin raivattavaa mielettömästi ja ennen kaikkea risukasojen setvimistä ja hyötypuun lajittelua yms... Mitähän tuolle kaikelle puulle tekee sitten? Ottaako kariketta kukaan puutarhuri vastaan? Vai saako karikkeentekokoneita mistään lainaan, jos tekisi katetta omaan puutarhaan?

Pitkästä aikaa uutisia!

Onpas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun viimeksi tänne ehdin päivittää taloprojektin kuulumisia. No, ei tässä taloprojektin suhteen ole paljoa tapahtunutkaan...

Syksyllä saimme suunnittelutarveratkaisusta päätöksen ja marraskuussa maksoimme tontista loppusumman. Viimeisenä aurinkoisena päivänä ennen lumien tuloa kävimme tontilla ekaa kertaa grillaamassa vanhempieni kanssa. Seuraavana päivänä satoikin lumet, ja tonttimme sai uinua talviunensa vikaa kertaa ihan rauhassa.

Maaliskuussa teimme talofirman kanssa sopimuksen muuttovalmiista ihanasta hirsitalosta. Talo tulee tontille syyskuussa. Maaliskuussa perheeseemme syntyi myös maailman ihanin poikavauva, joten maaliskuun loppupuoli ja huhtikuu kuluivat tätä ihmettä ihmetellessä. Vastaavan mestarin taisimme palkata tosin jo maaliskuun alussa.

Toukokuun aikana olemme löytäneet muut taloprojektimme Mestarit, eli kvv-suunnittelijan ja pääsuunnittelijan. Heidän roolinsa ei kovin suuri tule olemaan, koska talo toimitetaan tosiaan muuttovalmiiksi saakka. Meidän tehtäviin kuuluu maanmuokkaus, eli tien tekeminen, liittymien tuonti tontille ja pohjatöiden teko. Talofirma hoitaa kaiken perustuksista eteenpäin muuttovalmiiksi asti.

Aiemminhan me oltiin sitä mieltä, että tehdään mahdollisimman paljon itse säästääksemme rahaa. Tämän maaliskuisen ihmeen ilmoittaessa tulostaan tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että emme halua viettää vauvavuotta kokonaan raksalla. Mukavaahan tämä muuttovalmisasiakkuus on, ainakin vaivatonta.

Tällä viikolla mies on juossut tontilla näyttämässä tonttia potentiaalisille maaurakoitsijoille. Toivottavasti oikea mies löytyy pian, jotta saadaan viimeistään heinäkuussa hommat alkuun.