Rajatolppien metsästys + kauhistus

Tänään oltiin tontilla useampi tunti. Mukana oli myös maanmittauslaitoksen mies ja yhdet naapurit. Maaliskuinen, nyt 2.5kk oli mukana kantoliinassa. Maanmittauslaitoksen miehen kanssa kävimme etsimässä kadonneita rajatolppia, jotka onneksi kaikki löytyivät. Tai kaikki paitsi yksi, mutta se on kauimmaisessa kulmassa eikä tällä hetlellä ole niin tärkeä.

Naapurit olivat siis ne, joiden maiden läpi meidän rasitetie kulkee. Tai siis heidän maansa rajallahan se on oikeasti. Heidän kanssa käytiin läpi se tien paikka ja mietittiin mitä tehdään tien alta kaadettaville puille (haluavat takkapuiksi).

Kun naapurit ja maanmittauslaitoksen mies olivat lähteneet, hengasimme vielä hetken Riimun kanssa tontilla. Tai työmaaksihan sitä pitää alkaa kohta kutsua! Mittailimme talonpaikkaa ja siirsimme sitä hieman alaspäin tontilla, jottei tarvi niin paljoa louhia. Näin neuvoi vastaava mestarikin tekemään.

Asemapiirrosta pitää siis hieman korjata vielä. Muuten alkaa paperit lupaa varten olla kasassa. Ehkä ensi viikolla lupa-asiat ovat jo kunnantoimistolla!

Sitä metsää katsellessa tuli kyllä hieman epäuskoinen olo. Muita taloblogeja luettuani tiedän että se on varmaan aika yleinen fiilis tässä vaiheessa. Voiko tuossä metsässä oikeasti joskus olla meidän talo ja piha?

Seuraavana tässä hankkeessa on lupahakemuksen jättäminen. Heti kun se saadaan (tai mahdollisuuksien mukaan jo kun se on käsittelyssä) päästään kaatamaan puita (ja risusavottaan), tekemään tietä ja aloittamaan maansiirtotöitä. Riimulla on vähän turhat luulot itsestään metsämiehen ja hän uskoo homman hoituvan nopeasti, kun taas mun mielestä siihen hommaan pitää varata aikaa ja voimia tosi paljon. Siinä on kuitenkin raivattavaa mielettömästi ja ennen kaikkea risukasojen setvimistä ja hyötypuun lajittelua yms... Mitähän tuolle kaikelle puulle tekee sitten? Ottaako kariketta kukaan puutarhuri vastaan? Vai saako karikkeentekokoneita mistään lainaan, jos tekisi katetta omaan puutarhaan?

Pitkästä aikaa uutisia!

Onpas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun viimeksi tänne ehdin päivittää taloprojektin kuulumisia. No, ei tässä taloprojektin suhteen ole paljoa tapahtunutkaan...

Syksyllä saimme suunnittelutarveratkaisusta päätöksen ja marraskuussa maksoimme tontista loppusumman. Viimeisenä aurinkoisena päivänä ennen lumien tuloa kävimme tontilla ekaa kertaa grillaamassa vanhempieni kanssa. Seuraavana päivänä satoikin lumet, ja tonttimme sai uinua talviunensa vikaa kertaa ihan rauhassa.

Maaliskuussa teimme talofirman kanssa sopimuksen muuttovalmiista ihanasta hirsitalosta. Talo tulee tontille syyskuussa. Maaliskuussa perheeseemme syntyi myös maailman ihanin poikavauva, joten maaliskuun loppupuoli ja huhtikuu kuluivat tätä ihmettä ihmetellessä. Vastaavan mestarin taisimme palkata tosin jo maaliskuun alussa.

Toukokuun aikana olemme löytäneet muut taloprojektimme Mestarit, eli kvv-suunnittelijan ja pääsuunnittelijan. Heidän roolinsa ei kovin suuri tule olemaan, koska talo toimitetaan tosiaan muuttovalmiiksi saakka. Meidän tehtäviin kuuluu maanmuokkaus, eli tien tekeminen, liittymien tuonti tontille ja pohjatöiden teko. Talofirma hoitaa kaiken perustuksista eteenpäin muuttovalmiiksi asti.

Aiemminhan me oltiin sitä mieltä, että tehdään mahdollisimman paljon itse säästääksemme rahaa. Tämän maaliskuisen ihmeen ilmoittaessa tulostaan tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että emme halua viettää vauvavuotta kokonaan raksalla. Mukavaahan tämä muuttovalmisasiakkuus on, ainakin vaivatonta.

Tällä viikolla mies on juossut tontilla näyttämässä tonttia potentiaalisille maaurakoitsijoille. Toivottavasti oikea mies löytyy pian, jotta saadaan viimeistään heinäkuussa hommat alkuun.

Tontti Pornaisista!

Meillä on tänään harvinaisen hyviä uutisia!
Pitkien etsintöjen jälkeen löysimme Pornaisista (Porvoosta pohjoiseen ja Sipoosta itään) mukavan tontin kivalta alueelta!

Kävimme siellä ensin omin luvin jokamiehenoikeuteen luottaen kurkkimassa. Ihan oikeaa kohtaa emme metsästä löytäneet, mutta seutu vaikutti sen verran hyvältä että soitimme välittäjälle. Välittäjän kanssa tontin oikea kohta siten löytyi, ja se vaikutti edelleen hyvältä.

Tänään on sitten tehty kaupat tontista ja käsiraha maksettu!
Lopullinen kauppa tehdään, kun luvat saadaan. Jos lupia ei tule, kauppa puretaan.

Tontissa on paljon hyvää. Se on tarpeeksi suuri, sijaitsee haja-asutusalueella mutta sinne kuitenkin saa vesiosuuskunnan veden ja viemärit. Niiden kanssa voi myös halutessaan vetää valokaapelit nettiä varten - ja tämänhän me tietenkin haluamme. Tontti on kaikenlisäksi mäen päällä, joten ihan välittömiä naapureita ei ole. Mäki on kallioista, joten perustusolosuhteet lienevät loistavat. Lähimmät naapurit sijaitsevat tällä hetkellä tuon mäen alapuolella. Todella rauhaisa paikka siis. Lisäksi tontista voi josain vaiheessa lohkaista puolet pois ja myydä, jos rahapula tai työttömyys iskee.

Huono puoli tontissa on se, että sinne täytyy hakea suunnittelutarveratkaisua. Onneksi kunnan mukaan se on pelkkä muodollisuus, ja osayleiskaavassa tontille (tai oikeammin määräalalle) on määrätty rakennuspaikat (2kpl), joten eiköhän se lupa tule. Kunnan kaavoitusihmiset vaikuttivat rehellisiltä ja pelaavat avoimin kortein - toisin kuin Vihdissä. Tämä prosessi vain vähän pitkittää taas aikataulua vähän. Toisaalta tässä on koko syksy aikaa valmistella asioita, olemme ajatelleet että lumien sulettua voisi talopaketti saapua. Toinen huono puoli on alueen radonpitoisuudet, jotka edellyttävät huolellista suunnittelua. Mutta eiköhän näistä vielä selvitä :)

Seuraavaksi sitten laitamme suunnittelutarveratkaisuhakemuksen vetämään. Sitä varten täytyy kuulla naapurit - ihan mukava tavata tulevat naapurit jo nyt!

Tonttia etsimässä - taas kerran

Kiitos kommentoijille!

Poikkeuslupa on hylätty sen takia, että joskus vuonna 1959 on tehty kaava jonka mukaan kullekin tilalle on myönnetty tietty määrä rakennuspaikkoja. Ja niitä ei tule lisää, vaikka tilan nykyinen omistaja ei tiedä vanhoista lohkomisista mitään. Ikävin juttu tässä on se, että kyselimme poikkeusluvan myöntämiskäytäntöjä useaan otteeseen ennen hakemista, eikä silloin kukaan kertonut tästä yhtään mitään. Suututtaa. Jos tänne päätyy ihmisiä, jotka meinaa hakea Vihdistä poikkeuslupaa, niin miettikää vähintään kahdesti, sillä mitään apua ei kunnan kaavoituksesta ole luvassa.

Me ollaan siis samassa tilanteessa kuin vuosi sitten, kun alettiin maallemuutosta haaveilla. Mistä tontti?

Olen käynyt kaikkien Helsingin ympäryskuntien kunnan tonttimyynnit läpi, ja järjestäen niissä on myynnissä vain pieniä, alle 1500m2 tontteja ihan kiinni toisissaan. Itä-uudellamaalla oli muutama kunnan tontti myynnissä haja-asutusalueilla, ja niillä kokoa mukavasti. Pisteet siis sinne.

Sama ilmiö on yksityisten myymissä tonteissa. Kävimme Porvoossa katsomassa muutamaa tonttia viikonloppuna. Yksi oli pikkuruisen ja vaikeakulkuisen hiekkatien päässä pimeässä rinteessä, ja rinteen päällä oli tietenkin muita taloja. Toinen oli iso tontti, mutta suorakulmion pitkä sivu oli isohkon tien suuntainen ja kaiken lisäksi koko tontti oli montussa. Kolmas oli ihan kivan tien varrella, mutta tontti oli hakattu kokonaan alas, eikä siellä siis ollut yhtään puita.

Me ei haluta taajamaan, vaan maalle. Ja me halutaan iso tontti, jolla tarkoitan yli 5000m2 tonttia. Haluan voida viedä pyykit ulos kuivumaan ilman että joku tiirailee minkä värisiä alkkareita siellä kuivuu. Enkä halua pitää verhoja ikkunoissa sen takia, että naapuri näkisi muuten sisälle, vaan sen takia ettei aurinko häikäise nukkuvaa. Ja töihin Helsinkiin pitäisi päästä kohtuullisessa ajassa (40-70 min). Siinä on haastetta kerrakseen!

Niin, tietääkö kukaan tällaista tonttia? Nämä vaatimukset on kovia, mutta toisaalta en halua taajamaan!

Poikkeuslupapäätös tuli - kielteinen!

Tänään soittelin kuntaan ja kyselin päätöksen perään. Postissa on kuulemma tulossa kielteinen päätös.
Olo on kyllä ollut aika tyrmäävä. Mitä nyt tehdään?

Ollaan nyt iltaa kohden toivuttu iskusta sen verran, että kykenee ajattelemaan muita vaihtoehtoja.
Nämä ei ole missään järjestyksessä

- unohdetaan koko ihana tontti ja ostetaan tontti jostain muualta (todellisuudessa niin hyvää tonttia on vaikea löytää, ja huonotkin tontit maksaa aivan käsittämättömästi)

TAI

- ostetaan jostain talo, joka rempataan (ja todennäköisesti osutaan johonkin homehelvettiin sitten)

Ei kauheasti naurata tänään.

Poikkeuslupa sisällä - miten malttaa odottaa?

Nyt on sitten se poikkeamislupahakemus sisällä. Lupasivat ennen kesälomia (=ennen juhannusta?) tehdä päätöksen. Nyt pitää vaan sitten malttaa odottaa....

Yksinkertainen on kaunista ja poikkeuslupa etenee

Ollaan tässä lueskeltu useita taloblogeja sekä joitakuita talonrakentamisesta kertovia kirjoja. Aivan käsittämätöntä, miten ihmiset niisssä viilaa joidenkin aivan täysin tarpeettomien ja typerien hienostelujuttujen kanssa. On kaarevaa seinää, pylväitä, lasitiiliseinää, monimutkaista kattoa, usea piippu, vaatehuoneita ja kylmäkellareita. Ja näiden kanssa sitten projekti pitenee ja rahat lentää kaivoon.

Meidän talossa ei tasan tarkkaan ole yhtään kikkaretta! Yksinkertainen huonejärjestys, vain yksi piippu, kaikki vesieristettävät tilat samaan nurkkaan, ei yhtäkään mutkaista seinää tai turhia kulmia katossa. Yksinkertaista, perinteistä ja helpostirakennettavaa - ja toivottavasti myös edullista.

Tämä yksinkertaisuus pitäisi ulotaa myös talotekniikkaan, joka saattaa sitten olla hankalammin toteutettava. Myyntimiehet myy monimutkaisia - ja kalliita - ratkaisuja. Onko oikeasti hyötyä siitä, että voi määrittää asteen tarkkuudella kunkin huoneen lämpötilan erikseen? Kylppärit ja kosteat tilat pitää saada kuiviksi kyllä. Lisäksi Remonttireiska esitteli telkkarissa sellasta vempelettä, joka laitetaan johonkin kohtaan vesiputkistoa. Sen vempeleen pitäisi reagoida, jos jossain vuotaa. Kuulostaa ihan loistavalta vehkeeltä, mutta jos se ei kerro, mikä liitos vuotaa, niin onko siitä sitten hyötyä? Kun kuitenkaan koko taloa ei voi repiä auki. Tieto lisää tuskaa tässäkin kohtaa. Eli yksinkertaisuus olkoon tavoitteena myös talotekniikassa.

Poikkeuslupa etenee kovaa vauhtia, ja jos kaikki naapurit tavoitetaan huomenna naapurikierroksella, niin jätämme poikkeusluvan kuntaan jo maanantaina! Sitten vaan odotellaan mitä kunnansedät päättävät!

Tontilla ekaa kertaa arkkitehdin kanssa!

Poikkeuslupaan tarvittava asemapiirros on nyt siinä vaiheessa, että kävimme eilen suunnittelijan kanssa tontilla ekaa kertaa. Käynin jälkeen katselimme yhdessä karttoja kahvittelun ohessa ja päätimme mihin kohtaan tonttia talo olisi tulossa (!!!). Autokatos-varastonkin paikka on suurinpiirtein tiedossa, samoin tien linjaus.

Päätimme tämän talonpaikan usean tekijän summana. Paikalta on hyvät näköalat, kunhan vähän puita karsii edestä. Tie mutkittelee hieman, jotta naapuri ei pihallemme näe, eikä me nähdä heidän ikkunoista sisälle niinkuin ensimmäisessä vaihtoehdossa kävi. Tyytyväinen on siis pakko olla :)

Suunnittelija piirtää nyt asemapiirroksen ja sen jälkeen päästään kiertelemään naapurien ovilla suunnitelmia esittelemässä. Pitääkin alkaa tällä viikolla soittelemaan naapureita läpi ja varoittaa yllätysvieraista.

Nyt tuntuu ekaa kertaa että jokin tässä projektissa nytkähti eteenpäin. Tätä ennen on vain suunniteltu ja haaveiltu.

Minne lumet, minne piilo?

Hyvin suunniteltu on osin tehty! Tässä yhteydessä ei vielä voi puhua puoliksi tehdystä :)

Asemapiirrosta varten pitää miettiä tonttia ja sitä, mitä toimintoja pihaan haluaa ja minne. Autojen paikka on portin pielessä kustannussyistä, lisäksi autokatos siinä kohtaa peittää osan pihasta pihatieltä päin. Lisäksi olisi kivaa jos pyykinkuivatus ja vilpola olisi sellaisella puolella johon ei pääovelta tai tieltä näy.

Lisäksi olisi kiva jos grillipaikalta ei näkisi kuivumassa olevia vaatteita.. Lisäksi pitää pihalta löytyä paikka jossa voin olla huoletta ulkona ilman palamisvaaraa, eli varjoa on jäätävä eikä kaikkia puita voi kaataa.

Näillä spekseillä kohti tiistain kokousta. Kunhan poikkeuslupa on sisällä, aion kyllä hommata pihasuunnittelijan tekemään alustavan suunnitelman.

Sitä tarvitaan jo syksyllä, jos päästään kaivamaan putkille ja sähköille ojia. Silloin pitää tietää pihavalojen paikat noin suurinpiirtein sekä se, mitä kohtaa pihassa ei myllätä.

Pitäisi myös päättää, laitetaanko talo parhaalle näköalapaikalle, johon pitää rakentaa pitkä 200m tie, vai huonomman näköalan paikalle lähemmäs olemassa olevaa tietä. Tienteko maksaa, mutta toisaalta se näköala rotkon reunalta peltomaiseman yli on parasta mitä etelä-Suomesta saa!

Poikkeuslupa, osa 2.5

Suunnittelijan kanssa on nyt sovittu tapaaminen tontille poikkeusluvan asemapiirrosta varten. Lumetkin on jo sulaneet sen verran, että maa on osittain näkyvissä. Päätimme sittenkin olla tekemättä maaperätutkimusta vielä tässä vaiheessa, koska maaperä on perimätiedon ja naapurin mukaan kalliota. Mennään Riimun kanssa vielä merkitsemään tontin kulmat näkyvämmin ennen tonttivierailua viikonloppuna. Viimeinkin asiat etenee edes vähän!